Sanotaan, että koira on ihmisen paras ystävä. Lion Holly Bonnerille koira on hänen paras ystävänsä, mutta myös hänen oppaansa ja silmänsä, koska hän itse on sokea.
Opaskoira Frances on 4-vuotias keltainen labradorinnoutaja. Hän on ollut Hollyn, hänen aviomiehensä Joen ja heidän kahden tyttärensä kanssa jo usean vuoden ajan. Bonnerit saivat Hollyn Guiding Eyes for the Blind -järjestöltä.
Maailma on täynnä kärsimystä. Mutta se on myös täynnä kärsimyksestä selviämistä...olen siitä elävä esimerkki.
Frances on Hollyn kanssa koko ajan. Frances auttaa kaikkialla varmistaen, että Holly liikkuu turvallisesti Staten Islandilla, New Yorkissa, jossa hän toimii apulaisprofessorin virassa Metropolitan College of New Yorkissa. Työpaikan lisäksi Frances auttaa Hollya ruokaostoksilla, lääkärikäynneillä ja kouluun lapsia noutamaan.
Mutta Frances ei ole enää huomiotta jäänyt sankari. Hänet valittiin vähän aikaa sitten USA:ssa Vuoden opaskoiraksi ja hän oli finalisti vuoden 2018 American Humane Hero Dog Awards -kilpailussa. Kahden tunnin mittainen show näytettiin televisiossa lokakuussa 2018.
”Frances auttaa minua olemaan sellainen äiti kun haluan olla,” Holly selitti. ”En voi edes kuvitella elämääni ilman häntä. Hän auttaa minua monin eri tavoin ja hän on melkein kuin toinen äiti tyttärillemme.”
Rohkea taistelu
Holly Bonner ei syntynyt sokeana. 19-vuotiaana hänellä diagnosoitiin rintasyöpä. Hän taisteli syöpää vastaan yli vuosikymmenen ajan käyden säännöllisesti solunsalpaaja- ja sädehoidoissa. Tämän lisäksi hänelle tehtiin 17 leikkausta. Yhtenä iltapäivänä hän meni lepäämään. Kun hän heräsi, hän oli sokea. Vuosia jatkuneet solunsalpaajahoidot olivat aiheuttaneet hänelle neurologisen vamman, jonka vuoksi hän menetti näkökykynsä.
Holly oli ollut aktiivinen 32-vuotias vaimo, jolla oli kaksi tutkintoa ja antoisa ura sosiaalityöntekijänä. Nyt hänestä oli tullut 45 minuutin aikana vammainen, joka tarvitsi kaikkia niitä palveluja, joita hän oli aikaisemmin järjestänyt muille.
”Olin todella vihainen,” Holly muisteli. ”Minusta tuntui että minua oli huijattu enkä ansainnut tätä. Se oli myös todella pelottavaa. En pystynyt edes ylittämään katua yksin.”
Hänen miehensä otti vapaata hänen työstään New Yorkin poliisin erikoistutkijana viettääkseen aikaa Hollyn kanssa, mutta ensimmäisenä päivänä, jolloin hän palasi takaisin töihin, Holly harkitsi itsemurhaa.
Epätoivon syvyyksistä suureen iloon
“Menin alakertaan,” hän kertoi, “ja kiersin jatkojohdon kaulani ympärille. Sitten aloin puhumaan Jumalalle... kovalla äänellä. Sanoin, `Jumala, jos kuulet tämän ja käyt tätä läpi kanssani, sinun on paras todistaa se minulle jollakin tavalla. Koska jos et ole kanssani, minä en jaksa enää. Tapan itseni nyt ja tässä.` Heti sen jälkeen aloin oksentamaan. Joe tuli töistä ja vei minut sairaalaan, jossa selvisi että olen raskaana. Se oli käännekohta elämässäni.”
Holly haki ammattiapua ja oppi laittamaan ruokaa, pesemään pyykkiä ja käyttämään tietokonetta. Mutta mikään ei ollut vaikeampaa kuin se epäystävällisyys, jota ihmiset osoittivat kuullessaan että hän on raskaana. ”Sain kuulla kaikilta, että en ollut sopiva äidiksi, koska olin näkövammainen,” hän sanoi. ”Se sattui. Jotkut ihmiset jopa kysyivät aioinko pitää vauvan.”
Yhdeksän kuukautta myöhemmin Bonnerit toivottivat tervetulleeksi ensimmäisen tyttärensä, Nualan, ja kaksi vuotta myöhemmin syntyi Aoife. ”Tytöt ovat se syy miksi nousen sängystä joka päivä,” Holly sanoi. ”He ovat uudistaneet elämänhaluni.”
Ja Frances on tuonut uutta tarkoitusta elämään. Holly on laatinut oman ohjelman (Visually Impaired Education Program - VIEP), jonka kautta hän kertoo alakouluikäisille lapsille ihmisistä, joilla on näkövammoja. Hän ja Frances vierailevat luokkahuoneissa ja tavoitteena on vähentää näkövammoihin kohdistuvia ennakkoluuloja. ”Tavoitteeni on, että kaikki lapset ymmärtävät että sokeat ihmiset ovat aivan samanlaisia kuin kaikki muut,” hän sanoi.
Holly on jäsen North Star -lionsklubissa Staten Islandissa ja hän nauttii suuresti klubin ja Lions Clubs Internationalin jäsenyydestä. ”Minusta on hienoa, että lioneilla on niin pitkä historia sokeiden ja näkövammaisten auttamisessa,” hän sanoi. ”Et ymmärrä miten tärkeää tämä on ennen kuin menetät näkökykysi. Klubini jäsenet tukevat minua kaikin tavoin. Olen hyvin ylpeä siitä että olen lion!”
Holly suorittaa parhaillaan tohtorin tutkintoa aiheena miten auttaa eri uskontokuntien papistoa palvelemaan sokeita ja näkövammaisia. ”Maailma on täynnä kärsimystä,” hän huomautti. ”Mutta se on myös täynnä kärsimyksestä selviämistä. Kuka tahansa, joka menettää näkökykynsä, voi sopeutua tilanteeseen ja elää täyttä elämää näiden upeiden opaskoirien avulla. Voit sopeutua mihin tahansa tilanteeseen, jonka elämä tuo tullessaan. Olen elävä esimerkki siitä.”
Katso Hollyn ja Francesin tarina.
Lue lisätietoja lionien yhdestä tärkeästä maailmanlaajuisesta avustuskohteesta—näkökyvystä.
Madeleine Miller, ABC toimii strategisena viestintäasiantuntijana Lions Clubs Internationalissa.
