Olen aina ollut yksi niitä optimistisia ihmisiä, jotka ajattelevat, ettei heille voi tapahtua mitään pahaa. Mutta elämä on opettanut minulle, että vaikka kuinka saisin menestystä tai miten tahansa hyvä ihminen olenkaan, voi onnettomuus ja tragedia silti löytää minut.
Muita auttamalla löysin jälleen valon jonka myötä aloin toipua hiljalleen.
Joskus tragediat näyttävät sinulle omat vahvuutesi. Ne voivat koetella uskoasi, auttaa sinua vaikeiden päätösten teossa, rohkaista sinua pohtimaan asioita ja olemaan nöyrempi, tehdä sinut vahvemmaksi, sekä myös koskettaa muiden elämää ja auttaa heitä.
Joulukuussa 2010 menetin kuuden kuukauden ikäisen vauvani vaikean raskauden seurauksena. Minulle tehtiin hätäleikkaus, minut elvytettiin leikkauspöydällä koska hetken aikaa olin jo poissa. Vauvani eli sen jälkeen kaksi päivää, mutta neljän sydänkohtauksen jälkeen hän menehtyi. Olin itse teho-osastolla 15 päivää. Tämä kokemus tiesi loppua monille asioille elämässäni sekä suurta muutosta elämääni kokonaisuudessaan.
Seuraavien kuukausien aikana vaivuin masennukseen. Tuskin edes puhuin. En kyennyt kommunikoimaan muiden kanssa tai tuntemaan mitään ketään kohtaan. Olin miltei katatonisessa tilassa, enkä halunnut tavata ketään. Uskoni siihen, että asioilla on tapana järjestyä oli mennyttä, elämäniloni mukana.
Yhdessä vaiheessa masennukseni aikana isäni -- joka on minulle erittäin rakas -- katsoi minua silmiin ja sanoi ”Et voi jatkaa näin. Tarvitsen sinua. Olet osa klubiamme. Tiedät, että haluan sinun auttavan minua, haluan sinut johtajaksi naisten toimikuntaan. Jos auttaisit muita, ehkä itsekin alkaisit voimaan paremmin?”
”Mutta miten voin auttaa muita kun minusta tuntuu kuin olisin kuolemassa?” Vastasin surullisena.
Mutta hän vaati, ja lopulta otin hänen tarjouksensa vastaan. Menin kokoukseen ja kaikki ottivat minut ilolla vastaan, ja minusta tuli Perla del Pacifico lionsklubin naisten toimikunnan puheenjohtaja.
Muita auttamalla löysin jälleen valon jonka myötä aloin toipua hiljalleen. Aloin ymmärtämään ”sisukkuuden” merkityksen ja sen vaikutuksen palvelemiini ihmisiin. Jatkoin intohimoista palvelutyötä, olin mukana aktiviteeteissa ja auttamisessa, ja ennen kaikkea opin paljon uutta palvelusta osallistumalla kursseille. Vuonna 2015 toimin piirisihteerinä ystäväni DG Jenny Gavican kansssa ja minusta tuli myös piirimme uutiskirjeen toimittaja.
Huhtikuussa 2016 Ecuadoria riepotteli iso maanjäristys ja näin omin silmin, miten Lions Clubs International Foundation (LCIF) lähetti heti apua. Se sai minut tuntemaan suurta ylpeyttä lionjäsenyydestäni. Se myös auttoi minua paremmin ymmärtämään LCIF:lle lahjoittamisen tärkeyden. Me autoimme monia ihmisiä suoraan kentällä ja matkustimme alueille joilla meitä tarvittiin. Sydämeni täyttyi onnesta voidessamme auttaa kaikkein pahimmin vauroituneita alueita.
Vuonna 2018 DG Ricardo Alva Andrade pyysi minua ryhtymään Maailmanlaajuisen johtajakoulutusryhmän (GLT) koordinaattoriksi piirissä G2. Olin aina ajatellut, että moiseen rooliin en pääsisi vielä vuosiin omassa piirissäni, sillä aikaisemmin vain entiset piirikuvernöörit olivat toimineet niissä. Yllätyin vielä enemmän kun minua pyydettiin toimimaan johtajakoulutuksen edustaja piirista G2.
Kun osallistuin Lionien kansainväliseen vuosikokoukseen Las Vegasissa ja näin ensimmäisen kansainvälisen presidenttimme Guðrún Yngvadóttirin ottavan vastaan tämän korkean viran aloin myös unelmoimaan suuremmista asioista itselleni. Rakastan hänen ideoitaan ja ohjelmaehdotuksiaan.
Helmikuussa 2020 sain FDI-todistukseni Panamassa ja se oli todella jännittävää, Se oli uudistava kokemus ja antoi minulle ideoita tulevaisuuteen. Haluan jatkaa oppimista jotta voin jatkaa klubien ja lionien auttamista kaikkialla Latinalaisessa Amerikassa.
Tie johtajuuteen ei ole helppo. Sinun on uskallettava murtaa uskomuksia, kuunnella muita, olla diplomaattinen ja yrittää välttää konflikteja. On tärkeää muistaa, että vaikeiden asioiden ohella elämääni tuli myös hienoja uusia asioita. Olen oppinut niin paljon, ja saanut monia uusia ystäviä joita ihailen ja kunnioitan.
Tässä joitain asioita, joita olen matkallani oppinut:
- Muista aina hymyillä ja olla positiivinen, sillä elämä lionina on yksi palrhaita rooleja mitä voi olla.
- ”Lionismissa on kyse palvelusta, jota tehdään suurella sydämellä. Todellinen lionismi on verissä!” kuten entinen kansainvälinen presidentti on kerran todennut.
- Tee työtä rakkaudella, tee parhaasi ja tee työtä, josta pidät. Ennemmin tai myöhemmin joku huomaa panoksesi, antaa sinulle tilaisuuden ja tunnustusta.
- Joskus eteesi voi tulla tilaisuuksia, joita et ole osannut edes kuvitella. Tulet oppimaan paljon muilta lioneilta ja oikeilta ystäviltäsi.
- Älä lopeta unelmointia, kerro ideoistasi vaikka ne olisivat hieman hullujakin, etsi tilaisuuksia saada uusia jäseniä, motivoi lioneita,, luo klubeja, pidä puheita ja kokouksia.
Lioneiden motivointi toimintaan, palveluun ja ylpeyteen organisaatiotamme kohtaan on yksi suurimmista intohimoistani. Tiedän, että minulla on vielä paljon opittavaa ja annettavaa lioneille joista välitän niin suuresti. Uskon ihmisiin, uskon lioneihin ja uskon sinuun! Kiitän kaikkia, jotka ovat uskoneet minuun tässä hienossa organisaatiossa joka jatkaa kasvuaan edelleen.
Hyvillä teoilla on todellakin merkitystä.
Jos haluat tietää lisää johtajaksi tulemisesta omassa yhteisössäsi lue Johtajakoulutuksen kehittäminen [verkkosivu].
Lion Alexandra Palma on Guayaquil Perla del Pacifico lionsklubin jäsen piirissä G2 Ecuador.
Koronaviruspandemia (COVID-19) on vaikuttanut yhteisöihin eri tavoilla. Jotta varmistamme, että palvelemme turvallisesti omilla paikkakunnillamme, lionien tulisi aina seurata paikallisviranomaisten ja Maailman Terveysjärjestön suosituksia. Tutustu Palvele turvallisesti -sivuumme, josta löytyy lisätietoja miten palvella turvallisesti.
