”Mitäs te aiotte valmistaa kesäkurpitsasta?”
”Leikkaamme ne ja sitten...”
”Syömme ne.”
”Ja sitten kuivaamme ne.”
”Joo, kuivaamme ne.
Ja sitten syömme ne taas.”
Yläkoulun oppilaat esittelevät vasta keräämiään kesäkurpitsoita heiluttaen yhdellä kädellä vihanneksia kylmässä ilmassa ja pitäen samalla toista kättä syvällä hupparin taskussa. Poikkeuksellinen kylmyys ei kuitenkaan viilennä heidän innostustaan. Tytöt kuuluvat Maatilalta kouluun -ohjelmaan, jonka Whitefish Lions Club aloitti vuonna 2011.
”Halusimme tehdä jotain enemmän lapsille suunnattua”, kertoo Greg Shaffer, eräs idean keksineistä klubin alkuperäisistä jäsenistä. Vaikka Montana on eräs maan alhaisimmista tyypin 2 diabeteksen esiintymisalueista, lionit toivovat, että lapset alkavat vaalia koko eliniän kestävää rakkautta terveelliseen ruokaan, kun heille opetetaan heidän syömänsä ruoan ja sen alkuperän välinen yhteys. Tämän lisäksi koulupiirin pyrkimys oli perustaa lounasohjelma, jossa ainekset hankittaisiin paikallisesti. Tarkoituksena oli auttaa lisäämään lasten tietämystä ruoan alkuperästä sekä pienentää ruoan kuljetuksesta aiheutuvaa hiilijalanjälkeä.
Tämä oli mainio projekti klubille. Shafferin työnantaja lahjoitti maatilkun ja lionit ryhtyivät valmistelemaan puutarhaa. Kaikki osallistuivat projektiin. ”Joku ei ehkä halunnut kitkeä rikkaruohoja, minkä sijasta hän auttoi leikkaamaan ruohon” Shaffer kertoo.
Ensimmäisenä kesänä sato koostui useasta tuhannesta paunasta tuoreita vihanneksia. Seitsemän vuotta ja yksi paikanvaihto myöhemmin Maatilalta kouluun ‑perintöprojekti tuottaa edelleen noin 3 000 paunaa tuoreita vihanneksia, joista valmistetaan suoraan koululounaita jokaisen sadonkorjuun jälkeen.
Mikä tärkeämpää, ohjelma auttaa oppilaita muodostamaan yhteyden syömäänsä ruokaan, esittelee heille vihanneksia, joita he eivät ehkä ole koskaan aiemmin maistaneet, sekä auttaa heitä näkemään tutut vihannekset uudessa valossa. Ammann Koch-Ford on vanhempi opiskelija Whitefishin lukiossa. ”Pienet lapset eivät pidä vihanneksista. Mutta kun he näkevät niiden kasvavan, he huudahtavat ’hei, haluan maistaa tuota’.” Ja kun he maistavat sitä, he sanovat, ’vau, tämä on todella hyvää’. Siis vasta kasvatetut porkkanat ovat uskomattomia.”
Kaikki alkoi pienestä kasvihuoneesta, jota opiskelijat voisivat käyttää projektien toteuttamiseen. Nyt se on kasvanut uskomattomaksi opetusvälineeksi piirillemme
Niin uskomattomia, että lukion opiskelijat ja opettajat alkoivat kerätä rahaa kasvihuonetta varten, jotta he voisivat jatkaa tuoreista hedelmistä ja vihanneksista nauttimista ympärivuotisesti. Pian heillä oli kasassa 70 000 $ – paljon enemmän kuin he tarvitsivat aikomansa vaatimattoman kasvihuoneen pystyttämiseen. Heidän varainkeruupyrkimyksensä kiinnitti paikkakunnan huomion ja johti kumppanuuteen Whitefish Community Foundation ‑järjestön kanssa. Alkuperäinen pääoma on kasvanut 2,1 miljoonan dollarin arvoiseksi kestävän kehityksen ja yrittäjyyden Center for Sustainability and Entrepreneurship (CSE) ‑keskukseksi.
CSE:n huipputasoisessa laitoksessa, jonka nettoenergia on nolla, tulee olemaan luokkahuoneita, laboratorioita, kasvihuone, energiajärjestelmiä, tuotantopuutarhoja, hedelmätarhoja sekä kokeellinen metsä. Se palvelee oppilaita lastentarhasta 12.:nnelle luokalle sekä muuta paikkakuntaa aikuiskoulutuksen muodossa.
”Kaikki alkoi pienestä kasvihuoneesta, jota opiskelijat voisivat käyttää projektien toteuttamiseen. Nyt se on kasvanut uskomattomaksi opetusvälineeksi piirillemme”, kertoo lion Heather Davis Schmidt, Whitefishin koulupiirin johtaja. ”Kun minusta tuli koulupiirin johtaja, en tajunnut, miten laajalti lionsklubi oli mukana koulupiirin Maatilalta kouluun ‑ohjelmassa. Oli erittäin upeaa nähdä koulupiirin ja lionsklubin läheinen suhde käytännössä.”
Lionien työ ei kuitenkaan ole vielä valmis. ”Pyrimme saamaan käyntiin ohjelman yhteydessä toimivan leoklubin lukiolaisille”, Shaffer kertoo. ”Puutarhamme perustaminen tarkoitti vain siemenen istuttamista. Nyt se on leviämässä kaikenlaiseen muuhun toimintaan. Kuka tietää, mihin se johtaa.”
Davis-Schmidt valvoo uuden keskuksen rakentamista. Keskus sijaitsee näköetäisyydellä lionien puutarhasta, jossa keskikoulun oppilaat poimivat ja pesevät kesäkurpitsoita, maissia ja perunoita yhdessä vapaaehtoisten lionien kanssa. ”Puhumme usein koulupiirissä yhteisön tuomisesta kouluihimme ja koulujemme tuomisesta yhteisöön”, hän sanoo. ”Tämä on siitä täydellinen esimerkki.”
